Arkkipiispa ja sekä Strängnäsin että Skaran piispat pysyivät sanassaan.
"Se mikä on kielletty kaikilta muilta", kirjoitti arkkipiispa Lauri, — "älköön olko luvallista ylhäisille ja mahtaville henkilöille. Muiden kristittyjen lailla täytyy heidän alistua rehellisyyden ja sopivaisuuden käskyihin. Parempi on sitte sallia likeisten sukulaisten mennä avioliittoon, niin saadaan aikaan laki eikä tarvitse tehdä poikkeuksia."
Sitäpaitsi meni Lauri itse kuninkaan luo ja kehoitti häntä luopumaan aiotusta avioliitostaan.
Kaksi tuntia he keskustelivat, mutta kuninkaan kovista sanoista ja soimauksista huolimatta selitti Lauri, että tällainen avioliitto sotii kirkon lakia vastaan sekä ettei hän saata antaa siihen suostumustaan.
Molemmat puolustivat kynsin hampain vakaumustaan ja sellaisessa mielentilassa he erosivat.
Kustaa saattoi tulla toimeen ilman hänen suostumustaan, sillä olihan muu papisto antanut suostumuksensa.
Elokuun 22 päivänä vietti hän neiti Katarinan kanssa häänsä
Vadstenassa.
Linköpingin piispa Klas Hvit toimitti vihkimisen. Lauri kieltäytyi sitä tekemästä.
Kustaa sai kärsiä paljon pilkkaa, mutta osaksi ei Katarina koskaan antanut hänelle aihetta katua kolmatta avioliittoaan, osaksi oli hän niin tottunut taivuttamaan vastustajansa oman tahtonsa alle, että hän nytkin odotti, että he nöyrtyisivät.
Ja hänen tahtonsa mukaan lopulta kävikin. Katarina kohteli puolisoaan mitä hellimmällä, puhtaimmalla rakkaudella.