Tosin oli hän enemmän kuninkaan tyttärenä kuin puolisona, mutta koko tahtonsa voimalla pyrki hän arvokkaasti täyttämään paikkaansa kuninkaan rinnalla.
Hän tahtoi olla Margareetan sijaisena; tosin se oli mahdotonta, sillä eihän hän niin hyvin tuntenut olosuhteita eikä hänellä ollut Margareetan kokemusta, mutta koko avioliittonsa ajan hän rehellisesti pyrki tätä päämäärää kohti.
Nuoruutensa rakkautta ei hän sentään kokonaan saattanut unohtaa; hän kätki sen sydämensä pohjaan, eikä koskaan lausunut siitä sanaakaan.
Kerrotaan nuoren kuningattaren usein puhuneen unissaan. Kerran kuuli kuningas hänen lausuvan: "Kuningas Kustaata kyllä rakastan, mutta Roosia en ikinä unohda."
Kustaa Roos noudatti Svante Sturen esimerkkiä ja meni naimisiin kadotetun morsiamensa sisaren, Cecilia Stenbockin kanssa. He elivät sangen onnellisessa avioliitossa.
Arkkipiispalle ja piispoille tahtoi kuningas kostaa sen, että he olivat asettuneet hänen tahtoaan vastaan.
Heidän arvoaan vähentääkseen oli hän piispannimen asemasta antanut heille arvonimen "ordinarius". Nyt hän lisäksi jakoi useat hiippakunnat.
Tapansa mukaan tyyntyi Kustaa jonkun ajan kuluttua ja teki arkkipiispan kanssa sovinnon.
Hän oli mahdollisesti huomannut, että arkkipiispa oli ollut oikeassa, sillä v. 1560 antoi hän, arkkipiispan pyynnöstä, määräyksen, "ettei pappi saa vihkiä eri-ikäisiä ihmisiä, vanhaa ja nuorta".
Margareetan aikuisia tapoja koetti hän kaikella muotoa pitää voimassa.