Oksan hän kyllä onnellisesti sai käsiinsä, mutta se katkesi ja hän putosi maahan ja taittoi jalkansa.
Vartia mahtoi nukkua sikeää unta, koskei melu häntä herättänyt.
Muutamia hetkiä makasi Måns herra liikkumattomana, mutta sitte valtasi hänet kamala tuska. Hän ryömi ulos kaupungista ja tuli ruispeltoon. Mutta sieltä ei hän päässyt eteenpäin, vaan hänet löydettiin ja raajarikkona, kurjana kuljetettiin hänet takaisin vankilaan.
Missä oli nyt ylimielisyys?
Hän itki ja vaikeroi.
— En tunne sinua, Måns Bryntenpoika, sanoi herra Ture Eerikinpoika.
— Luuletko sitte, että minä itse tunnen itseäni?
— Nyt olet meitä huonompi, sanoi Niilo herra.
— Niin olen… ja sitäpaitsi olen niin nälissäni että menehdyn.
Kuinka hyvältä yksinkertainen ruoka maistui!