— Jota hänellä ehkä ei ennen ole ollut?
— Ei, teidän armonne.
Mutta Gunilla rouva ei vielä ollut saanut varmaa vastausta kuninkaalta. Kyynelsilmin katseli hän häneen.
— Te olette kärsinyt paljon, sanoi kuningas heltyneenä.
— Olen, teidän armonne, mutta en koskaan niinkuin nyt; tähän saakka on suruun aina sekaantunut iloa, mutta nyt siihen sekaantuu häpeä, joka tulee viemään harmaan pääni hautaan.
— Ei, Gunilla rouva, älköön se tapahtuko; tämä menettely on tosin laiton, mutta minä vastaan siitä itse: te saatte takaisin poikanne.
Gunilla tahtoi taas langeta kuninkaan jalkain juureen ja suudella hänen kättänsä, mutta kuningas vei hänen kätensä huulilleen ja lausui:
— Ottakaa tämä vastaan kiitoksena kaikesta siitä, mitä teidän huoneenne on tehnyt isänmaalle.
Herra Ture Eerikinpoika pääsi siis äitinsä rukousten tähden vapaaksi. Rikoksensa sovitukseksi sai hän maksaa noin 2000 markan suuruiset sakot.
Mutta pian senjälkeen astuivat Måns Bryntenpoika ja Niilo Olavinpoika kuolemaan.