Niilo oli paljon kauniimpi ja miehekkäämpi.
Jos hän olisi nähnyt!
Oi, se olisi ollut kamalaa!
Mutta mitä Cecilia sitte mahtoi! Hän oli rukoilemalla rukoillut suudelmaa ja hän oli saanut vain yhden ainoan!
Nyt iloitsi hän siitä, että Cecilia lähtisi mukaan… mahtoiko luulla, että hän lähtee hänen tähtensä?
Hän päätti, ettei hän puhu hänelle koko matkalla eikä kertaakaan ojenna hänelle kättään. Aina hän sitä tahtoikin painaa.
— Odota, odota, herra kreivi, ei vaasalainen neiti niin helposti unohda, kuka hän on!
— Hävetkää, herra kreivi!
Kuningaspa ilostuu, kun hän palaa kotiin!
Ja Cecilia karkaa hänen syliinsä ja kertoo, kertoo…