— Käy kai niinkuin köynnöskasvin, joka on kasvanut vahvaan puuhun kietoutuneena: se kaatuu puun kanssa, vastasi kuningatar. — Vähät muusta, kunhan se vaan on täyttänyt tarkoituksensa.
— Lähetä noutamaan Lauria. Arkkipiispa tuli.
— Tässä näet murtuneen isän.
— Niin, Jumala yksin voi teitä auttaa.
— Kamalaa on juoda tämä kalkki, Lauri, kun omat lapset ovat sen täyttäneet!
— Kova on koetus, mutta se täytyy kantaa.
— Että Cecilia, oma Ceciliani on tuottanut minulle tämän häpeän!
Kyyneleet alkoivat vieriä alas uurtuneita poskia.
— Jumalan kiitos, että hän itkee! sanoi Katarina.
— Niin, tyttärenne on rikkonut, mutta hän saattaa voittaa takaisin kunniansa.