Tämä teki hänet vieläkin levottomammaksi ja pian sairastui hän tautiin, josta tosin tointui, mutta joka sittemmin kuitenkin vei hänet hautaan.
Ceciliaa ei hän vielä ollut kysynyt eikä kukaan uskaltanut mainita hänen nimeään.
Nuori kreivi Juhana oli tehnyt vaaditun valan; hänen kasvoissaan oli silloin ollut sellainen kauhun ja epätoivon ilme, ettei kukaan, joka hänet näki, saattanut häntä unohtaa.
Raudat otettiin sitte pois sekä hänen käsistään että jaloistaan ja hän otti ne mukaansa sekä läksi kiireesti kotiin Itäfrieslantiin.
Kevytmielinen, huoleton nuorukainen muuttui vakavaksi, miettiväksi mieheksi. Hän pysyi koko ikänsä naimattomana, ja vältti naisten seuraa niin paljon kuin suinkin.
Kun Cecilia, naimisissa ollessaan, tuli sisartaan Katarinaa tervehtimään, niin matkusti hän pois, jottei hänen tarvitsisi häntä nähdä.
Hän eli hiljaista, vaatimatonta elämää ja suojeli mielellään henkilöjä, joita vainottiin heidän uskonsa tähden.
* * * * *
Syksyllä v. 1559 läksi kuningas hovineen Upsalaan, viettääkseen siellä joulun.
Mutta Katarina ei, niinkuin tavallisesti, saanut ottaa osaa juhlavalmistuksiin.