Sitte otti hän ehtoollisen, armahti vangit, jotka olivat tuomitut velkavankeuteen ja kehoitti poikiaan lujasti pysymään uskossa ja keskinäisessä rakkaudessa, sillä se oli hänestä pääasia.
— Muistakaa, lausui hän lopuksi, — että ihminen on ihminen, kun näytelmä on lopussa, niin olemme kaikki yhden vertaiset.
Myöhemmin kertoi hän herttua Juhanalle tehneensä synnintunnustuksensa.
Tämä pyysi häntä lujasi pysymään siinä.
Nyt viittasi kuningas, että hänelle annettaisiin kynä, ja hän kirjoitti:
"Kerran puhua ja sanassaan pysyä on parempi kuin sata kertaa puhua."
Käsi ei enään jaksanut kirjoittaa loppuun tuttua sananpartta.
Herttua Juhana otti paperin talteensa, mutta opin hän unohti.
Lääkärit, Upsalan kirkkoherra Martti, valtioneuvos Sten Lejonhufvud, rippi-isä Johannes ja arkkipiispa Lauri Pietarinpoika olivat vuorotellen kuninkaan huoneessa; kuningatar Katarina oli lakkaamatta.
Hän kesti aivan ihmeteltävällä voimalla. Kaikki pelkäsivät että hän sairastuisi.