Märeta jätti kirjeen Ursulalle, ei edes Annakaan saanut tietää siitä mitään; hän näki tiensä selvänä eikä tahtonut neuvotella kenenkään kanssa.

Ero abbedissasta maksoi Kaarinalle monta katkeraa kyyneltä; hän pyysi ja sai luvan kirjoittaa abbedissalle ja kertoa kaikesta siitä uudesta mitä kohtaisi.

Pontevuudella, joka oli aivan uutta hänelle, järjesti Märeta seuraavina päivinä erinäisiä luostarin asioita, ja väliajat käytti hän rukoukseen. Luostarissa on pieninkin tapaus tärkeä, ja siitäkös supatettiin ja supatettiin, kuinka abbedissa, joka ennen oli ollut sangen toimeton, oli nyt käynyt niin päättäväiseksi.

Sisar Anna oli ainoa, joka tiesi syyn, mutta hän piti sen omina tietoinaan ja valmistautui hiljaisuudessa siihen tärkeään virkaan, joka hänen olisi otettava vastaan.

Kasvaneena ankarassa ja lemmettömässä kodissa, jossa jokainen vienompi tunne tukahutettiin, ei hän ollut koskaan nauttinut suurempaa vapautta kuin luostarissakaan. Täällä olivat kaikki yhtä korkealla, ja hänen hyvä käytännöllinen ymmärryksensä teki hänet pian huomatuimmaksi kaikkien sisarten rinnalla. Edellinen abbedissa oli neuvotellut usein hänen kanssaan ja nykyinen turvautui häneen alituiseen. Vadstenan luostari oli siten hänen maailmansa, hänen valtapiirinsä, ainoa, jota hän rakasti ja jonka etuja hän tahtoi edistää.

Oli tosiaankin laita siten kuin Ursula oli kertonut; ritarille oli valmistettu tilaisuus paeta vankeudesta. Konfessori ja veli Laurentius olivat yksimieliset siitä, että hänen pidättämisestään voisi luostarille koitua auttamatonta vahinkoa; se oli melkein hansikas vasten kasvoja prinssi Kristianille, jonka lähettiläs hän oli, ja prinssin kanssa haluttiin monesta syystä pysyä hyvissä suhteissa.

Abbedissa ei saisi koskaan tietää tästä omavaltaisesta toimenpiteestä, ja jos saisikin, voisihan aina syyttää puutteellista valvontaa.

Herätti tosin jonkun verran kummastusta se, että abbedissa oli kaksi kertaa vastannut olevansa estetty, kun konfessori oli halunnut häntä puhutella, mutta siihen ei kiinnitetty mitään erikoista huomiota.

Sentähden herätti sitä suurempaa huomiota, kun tuomiorovasti lukuisine seurueineen saapui odottamatta myöhään illalla.

Hannu Brask ympäröi jo nyt mielellään itsensä melkoisella loistolla; kukaan ei ole pitänyt suuremmassa arvossa kuin hän sen merkitystä, että on joku kirkon ruhtinaista.