"Ryhdy varokeinoihin; pane joku häntä urkkimaan."
"Täytyykö minun?"
"Mitä luulisit Sten herran tekevän?"
"Olen melkein iloinen, ettei hän ole täällä."
"Tosin on aina parasta, jos meillä naisilla on ymmärrystä puolustaa itiämme."
Cecilia rouva sanoi jäähyväiset, mutta hän ei sanonut itsellään olevan mitään rauhaa, jollei joka päivä saanut kuulla Kristina rouvasta.
Kristina riensi kirjoittamaan herralleen, pyytäen hartaasti, että tämä heti tahtoisi lähettää kirjeen tai viestinviejän Lyypekkiin ja taivuttaa Hemming piispan tulemaan pian takasin. "Rakkahin ystäväni", kirjoitti hän, "en muuten usko, että kaikki voi luonnistua sinulle hyvin."
Kristina painoi sinetin ja lähetti kirjeensä; sen jälkeen tunsi hän mielensä tyynemmäksi.
Tavallisesti vietti hän koko aamupäivän salakamarissa; siellä otti hän vastaan vierailut, jotka koskivat hänen herraansa, luki ja kirjoitti kirjeitä. Hänen neitsyensä ja piikasensa askaroivat sillaikaa kukin itsekseen tai myös yhdessä naistuvassa luotettavan valvonnan alaisena, mutta iltapäivisin kokoontuivat kaikki linnansuojiin ja silloin huviteltiin lukemisella, soitannolla ja joskus karkelolla ja leikeillä.
Märta rouva oli neuvonut nuorta poikapuoltaan heti ympäröimään itsensä hovilla; hän tiesi, että kuta useampia sinne vedettiin, sitä suuremmaksi kasvoi Sten Sturen kannattajain luku, ja hovi-ilmalla oli vetovoimaa epäröiviinkin.