"Tiedän, että hän on kirjoittanut heille."
"Mutta kirjeihin ei ole pantu huomiota; on tahdottu odottaa ja katsastella."
"Sillävälin joutuu valtakunta perikatoon."
"On päätetty pitää uusi kokous Upsalassa; siellä aiotaan puhua rahvaalle, mutta on vaarassa, ettei sekään vie mihinkään. Herra Erik Trollesta ei tule koskaan kansan miestä."
"Älkää panko pahaksenne yksinkertaista kysymystäni", sanoi Kristina lempeästi: "Mutta selittäkää minulle, mistä tulee, että niin monet ruotsalaiset tahtovat jättää isänmaan Tanskan valtaan?"
"Siihen vaikuttavat monet syyt", vastasi ritari, ja pilvi vetäytyi hänen kasvoilleen. "On niitäkin, jotka ovat siinä nähneet Ruotsin ainoan pelastuksen. Ettekö tiedä, että ahnaat kädet ovat aikoja sitten olleet ojolla tarttuakseen saaliiseen. Me olemme kerran koettaneet saksalaista hallitusta, mihin se vei?"
"Tanskalaiseen, joka ei ollut parempi."
"Totta kyllä; mutta kun me emme ole kyllin vahvoja suojellaksemme ja puolustaaksemme itseämme…"
"Entä Brunkebergin taistelu, kun vihollinen oli jo aivan valtakunnan sydämessä?"
"Se oli ihmetyö…"