"Ei, ette te saa joutua heidän saaliikseen… pian, jalo rouva, vaihtakaamme pukuja."
"Tahdot siis…?"
"Pelastaa teidät, vaikkapa se maksaisi henkeni…"
"Kiitos! Ole varma, etten ennen lepää, ennenkuin olen saanut sinut takaisin."
Nopeasti vaihtoivat he pukuja; se oli juuri tehty, kun samassa kuului kaukaista melua; se tuli siltä kadulta, jolle kantajat kääntyivät.
"Nyt on tosi edessä!" kuiskasi Kaarina.
"Ole luja! Pyhä neitsyt sinua suojelkoon!"
Lähemmäksi tultua erotti kadulla kovaa sananvaihtoa. Muuan toivioretkeläinen tahtoi mennä katua eteenpäin, mutta hänet estivät useat muut henkilöt. Kantotuolin tultua näkyviin muuttui riita tappeluksi, mutta toivioretkeläinen ei antanut perään, hänen nyrkkinsä jakeli iskuja kaikille puolin.
Vähän matkan päässä heistä laskettiin kantotuoli maahan.
Muuan kantajista avasi oven: "Jalo rouva, ei ole mahdollista päästä eteenpäin."