Mutta joko toivioretkeläinen oli pansaroitu tai joillakin taikakeinoilla varattu haavoittumista vastaan, mitkään iskut tai pistot eivät vain häneen pystyneet; voimakkaan nyrkkinsä iskulla löi hän muutaman vastustajistaan maahan ja tempasi aseen hänen kädestään.
"Nyt, poikani, leikimme toista leikkiä", huusi hän. "Teistä molemmista suoriudun minä pian, ja hän tuolla loitommalla saa luottaa apuuni!"
Ääni, jolleivät itse sanat, tunkeutui aina molempien naisten korviin saakka.
"Pentti!" huusi Kaarina aivan poissa suunniltaan.
Jollei tämä olisi samassa lyönyt toista vastustajaansa maahan, on luultavaa, että tämän äänen helähdys olisi sekunniksi herpaissut hänen käsivartensa… Kolmas vastustaja pakeni suinpäin, peläten kai taistelevansa itse pirua vastaan.
Melkein samassa olivat molemmat kantajat lyödyt maahan. Johtaja otti luullun Kristinan käsivarsilleen, potkaisi palvelijattaren syrjään, niin että hän vaipui maahan, ja riensi pois kantamuksineen. Kun toivioretkeläinen saapui paikalle, näytti se autiolta ja tyhjältä, tähtien himmeän valon pimittivät pilvet, mutta hän kuuli hiljaista valitusta ja sitä kohden mentyään löysi hän vihdoin muutaman ihmisen makaamasta maassa.
Hän hipaisi kasvoja kädellään… ne olivat naisen kasvot… "hienot kuin Kaarinani!" kuiskasi hän. Kaarina ei mennyt koskaan hänen mielestään, hänen tähtensä hän oli paennut luostarista ja tullut tänne…
"Kaarina!" kuului häipyvä kuiskaus naisparan huulilta.
Pentti nosti hänet varovasti… hän oli vaipunut tainnoksiin… "Pyhä Birgitta, mihin on minun hänet vietävä?" tuumi hän itsekseen. "Olenhan itsekin täällä muukalainen"… Mutta yhden hän sentään tunsi, hänet, jonka tähden oli tullut, jonka äänen oli äsken luullut kuulleensa… hänen luoksensa tahtoi hän kantaa vieraan, hän kyllä keksisi jonkun keinon…
Linnan portilla paloi lyhty, ainoa, mitä kaduilla näkyi. Hän meni valoa kohden, kolkutti portille, ja se avattiin. Mutta kun hän kysyi, voiko hän tavata muutaman hovineidon, nimeltään Kaarina, silloin nauroi vahtimies ja vastasi, ettei niin myöhään otettu vastaan vieraita; muuan toinen, joka oli kuullut kysymyksen, lisäsi, että "jos oli kysymys Kaarinasta, joka oli kotoisin Vadstenasta, niin oli hän tunti sitten mennyt pois jalon Kristina rouvan mukana."