"Muistakaa Jumalan lupausta Abrahamille, että hänen siemenestään ovat kaikki kansat maan päällä siunatuiksi tulevat; eikö tämä viittaa siihen, että mitä emme saa nähdä täällä, se ilmestyy meille toisessa maailmassa?"
"Olen aina ajatellut, että kun kerran tulemme sinne ylös, emme sitten enää paljon kysele, mitä täällä alhaalla tapahtuu.
"Minusta tuntuu, kuin tämä maailma olisi ainoastaan himmeä kuvajainen siitä elämästä, joka odottaa meitä ylhäällä. Täällä käymme koulua, päästötodistuksen saamme astuessamme siihen suureen oppilaitokseen, jossa jokainen saa asteen ja paikan, mikä oikeuden mukaan kuuluu harjoitettujen opintojen perusteella."
"Missä aineissa?"
"Niin elämässä kuin tietämisessäkin; molemmat voivat yhtä hyvin tapahtua Jumalan kunniaksi. Kaikki riippuu siitä maalista, minkä täällä alhaalla asetamme päämääräksemme."
"Kuinka tarkoitatte?"
"Jos palvelija on tehnyt työtä ainoastaan ruuan ja juoman edestä ja edistääkseen omia etujaan, on hän jo saanut toivomansa palkinnon."
"Niin, se on totta!"
"Mutta jos kaikki tämä maallinen on sivuasia, jos Jumalan kunnia ja ihmiskunnan parannus on hänen ajatustensa ja toiveidensa johtotähtenä, silloin saa hän usein häväistystä osakseen, ja vaikkei hän ristiinnaulitun vapahtajamme tavoin kärsisikään kuolemaa teoistaan, täytyy hänen kuitenkin niiden tähden kovia kokea; ja sentähden laskee hän illalla väsyneen päänsä levolle, sillä hän tietää ja tuntee, että mitä hän on täällä kylvänyt epätäydellisyydessä, sen on hän siellä niittävä jalostuneempana ja paljon hyödyllisempänä kuin oli täällä alhaalla saattanut kuvitellakaan."
"Entä ne monet, joiden täytyy ajatella ainoastaan jokapäiväistä leipää, joiden on kannettava päivän kuorma ja helle?"