Vieras myhäili.
"Ja nainen."
"Tuolla sisällä!"
Kaarina oli kuunnellut ja kuullut kaiken; nyt oli kysymys hänestä.
Kuului muutamia keveitä napsauksia ovelle, mutta kun niihin ei vastattu, avautui ovi ja ritari astui sisään. Kaarinaa kummastutti se yhtäläisyys puheenlaadussa ja ulkomuodossa, mikä oli hänen ja Knut herran välillä; kun vieras ei ollut hän itse, täytyi sen olla hänen veljensä.
Vieras ei näyttänyt olevan vähemmän hämmästynyt nuoren tytön nähdessään; samalla kuin häntä ihmetytti tämän tavaton kauneus, näytti hän tulevan johonkin epämieluiseen loppupäätökseen. "Te ette ole rouva Kristina Gyllenstjerna?" sanoi hän suurimman hämmästyksen ilmeellä.
"Ainoastaan hänen palvelijattarensa!"
"Kuinka te olette joutunut tänne?"
"Siitä voinee Knut herra parhaiten antaa tiedon."
"Eikö Kristina rouva seurannut vapaasta tahdostaan?"