Ritarin lukiessa kirjettä, avautui tuvan ovi ja muuan ritarin palvelijoista astui sisään; Kaarina kohotti välinpitämättömästi silmänsä… Kaikki hyvät henget, voiko hän uskoa silmiään, eikö tuossa ollut Pentti, hänen rakastettu Penttinsä!… Pentti antoi hänelle salavihkaan merkin, mutta se ei ehtinyt estää pääsemästä huudahdusta hänen huuliltaan.
Ritari kääntyi nopeasti ja kysyi mikä häntä vaivasi. "Oi, miksi en ole vapaa kuin ilman lintu, kuinka nyt lentäisinkään."
"Mihin?"
"Hänen luoksensa, jota minun sydämeni rakastaa!"
"Saatte valita nyt uuden!"
"En koskaan!"
"Älkää luulko pääsevänne minulta!"
"Sitä en tahdokaan."
"Mitä, joko muuttui mielenne?"
"Seuraan teitä kernaasti!"