"Mistä se johtuu?"
"Ette näytä minusta enää pelottavalta, tunnen itseni turvalliseksi ja tyyneksi!"
Brita muori tuli tuoden lämmintä olutta, jota ritari oli tilannut, ja iloissaan Kaarinan ystävällisistä sanoista heitti hän mummolle muutamia tukaatteja, jotka tämä ahnaasti otti lattialta.
Ritari tahtoi taivuttaa Kaarinan juomaan mukana.
"Kilistäkää sitten kanssani!" vastasi tämä.
Ritari oli ihastunut tytön hilpeään, huolettomaan käytökseen, mutta kun tämä oli maistanut pikarista, ojensi hän sen nuorelle sotamiehelle, joka seisoi ovella. "Tyhjentäkää se!" käski hän, mutta katse puhui aivan toista kieltä.
"Miksi jätit sen hänelle, etkä minulle", huudahti ritari harmistuneena.
"Ajattelin, että te sallisitte tarjota teille oman lasinne", vastasi
Kaarina luoden silmänsä maahan.
"Voitko epäillä, etten teekin niin!" Mutta joko ritarin tai neidon varomattomuudesta putosikin pikari lattiaan.
"Aika rientää, lähtekäämme heti matkalle", huusi ritari pahoilla mielin.