"Kuka teitä on häirinnyt?"
"Sen tietänette paremmin kuin minä! Teidän asianne; olisi valvoa, etteivät mitkään vakoilevat silmät tänne tähystelisi."
"Oletteko huomannut sellaista?"
Nunna meni häntä lähemmäksi. "Hetki sitten", sanoi hän, "seisoi ritari Alfinpoika täällä oven ulkopuolella ja kyseli muutamia kirjeitä, jotka olivat joutuneet hukkaan majatalossa; vastasin hänelle, että hän oli ottanut sen ainoan, minkä näin… Puhuttuaan vielä niitä ja näitä meni hän; nostin sattumalta silmäni ylöspäin ja näin silmäparin, joka ilkeästi katseli minua."
"Kolosta?"
"Siellä on luukku!"
"Se ei ole totta!"
"Tiedätte kyllä sen!"
Pernilla joutui aivan vimmoihinsa, hän kutsui muutaman palvelijattaren ja käski hänen juosta heti vintille ja tähystelemään tarkoin hänen osoittamaansa paikkaa, oliko siellä tosiaankin mitään luukkua tai aukkoa.
Kaarina seisoi tyynesti odottaen. Pernilla rouva katseli häntä palavin katsein.