"Minä olen vakuutettu vastakohdasta."
"Niin, te."
Pernilla rouvan äänensävy ajoi uudelleen veret ritarin kasvoihin.
"No niin, en viitsi salata sitä, minkä kuitenkin olette arvannut…
Rakastan kaunista tyttöä melkein mielettömästi."
"Kuka hän on?"
"Hän sanoo olevansa Kristina rouvan halpa palvelijatar, mutta se voi olla vain keksittyä."
"Antakaahan minulle vain tilaisuus nähdä hänet."
"Sen täytyy tapahtua hänen omalla suostumuksellaan; en salli ikinä häntä loukattavan."
"Jättäkää se asia minun huolekseni ja ajatelkaa sen sijaan vakavasti sitä keskustelua, joka meillä huomenna tulee olemaan Sten herran kanssa… Minusta tuntuu, että olemme jo liiaksi haaskanneet aikaa tuohon tyttöseen."
"Ette ole koskaan rakastanut, tai olette unhottanut, että sellainen tunne, kun se ensi kertaa kaikella tenhollaan: valtaa miehen mielen, valtaa sen kokonaan."
"Mitä teillä on valittamista, kuuluuhan tyttö teille. Mutta ei kai sitä tärkeää asiaa, jonka tähden olette tullut tänne, ole suinkaan sentähden jätettävä syrjään."