"Hän on minulle vielä ainoastaan kuin ihanin kangastus", huudahti ritari. "Ainoastaan tuokion olen katsellut tätä ihmeellistä kaunotarta, mutta se oli kylliksi iäksi kytkeäkseen minut kahleihin."
"Nyt pelkäätte, että hän on pettänyt teidät ja että hänellä vakuutuksistaan huolimatta ovat sittenkin kirjeet."
"Se on mahdollista!"
"Huomenna saatte siitä varmuuden."
Ja aivan varhain, ennenkuin Kaarina oli noussut, saapui Pernilla rouva hänen luokseen. Hän toi täydellisen puvun ja pyysi Kaarinaa ainakin siksi päiväksi pukeutumaan siihen.
Kaarina oli heti valmis; hän tiesi syyn eikä hänellä ollut mitään salattavaa.
"Enkö saa pitää edes huntuani?" kysyi hän.
"Saatte sen kyllä takaisin, täällä olette yksin, teitä ei näe kenenkään muun silmä kuin minun."
"Aika käy minulle hyvin pitkäksi; ettekö tahtoisi lähettää minulle luuttua tai jotakin ompelusta."
"Saatte molemmatkin ja lisäksi muutamiksi tunneiksi huoneen, josta on vapaa näköala."