SUOMALAISET.
Valtionhoitajanvaalin jälkeen Tukholmassa seurasi harvinaisen tyyntä; oli kuin puolueet tarvitsisivat lepoa ja ajatusaikaa; nyt oli katsottava mitä edelleen tulisi tapahtumaan.
Tyyneyttä ei kestänyt kauan. Oli tullut tavaksi, että niin pian kuin Tanska tahtoi käydä taisteluun Ruotsia vastaan, alotti se yllyttämällä venäläiset rauhanrikkomukseen.
Tähän aikaan saapui huhuja levottomuuksista Venäjän rajalla, ja Sten
Sture päätti matkustaa sinne jo elokuun lopulla.
"Niin jätät minut taaskin", sanoi Kristina.
"Etkö ole minun toverini, ja eikö meidän molempain pidä kantaa päivän kuorma ja helle?"
"Se ei ole minusta tuntunut koskaan niin raskaalta."
"Lupaa minulle vain yksi!"
"Ja se on?"
"Älä anna ryöstää itseäsi!"