Kristina hymyili kyynelsilmin. "Ihmettelen, kuinka monta vartijaa sinä lienet asettanut minulle."
"He ovat kaikki voimattomia, jollet itse tahdo."
"Enkö tahtoisi! Olen menettänyt kaksi uskollista palvelijaa; hyvän, kauniin Kaarinani…"
"Ja hänen kauniin sulhonsa!"
"En lakkaa koskaan nuhtelemasta itseäni…"
"Löydämme heidät kyllä kerran."
"Tiedätkö mitään keinoa?"
"Yhden ainoan!"
"Ja se on?"
"Jättäkäämme asia Esbjörnin huostaan."