Silloin toi tuuli useain äänten hälinää matkalaisten korviin.
"Mitähän se lienee?"
Metsätie oli sangen kapea ja ainoastaan perätysten, yksi erällään, saattoivat he päästä eteenpäin.
"Kenties joku eksynyt, samoinkuin mekin", sanoi valtionhoitaja.
"Ratsastakaa edeltä, herra ritari!"
Näitä sanoja seurasi silmäys herra Juhana Maununpoikaan, joka riensi täyttämään käskyä ja lasketti täyttä nelistä eteenpäin.
Silloin kuului naisen kirkaisu.
"Seuraa häntä, Esbjörn!"
Nämä molemmat kohtasivat merkillisen näyn, kun he muutamain minuuttien kuluttua tulivat muutamaan metsän aukeamaan.
Kaksi miestä tahtoi vetää mukanaan nuoren naisen, joka pani vastaan, minkä suinkin voi; hänen huutonsa se oli kuultu.
Mutta hieman loitompana istui ratsullaan sangen nuori ja kaunis neitsyt. Hän näytti kovasti kiihtyneeltä, hänen silmänsä melkein leimusivat ja sieraimet laajenivat nopeasta hengityksestä.