"Tuollaiselta täytyisi sodanjumalattaren näyttää", ajatteli ritari ensi näkemältä.
"Päästäkää hänet!" käski neitsyt viitaten tyttöön, joka vaikeroiden makasi maassa.
"Hän on minun lapseni ja minä teen häneen nähden mitä haluan", vastasi vanhempi miehistä.
"Hän on antanut tytön minulle, ja sen on tultava vaimokseni", lisäsi nuorempi ja koetti nostaa tyttöä pystyyn.
Mutta tyttö kirkui ja rimpuili vastaan.
"Olette kurja raukka, Turo, kun tahdotte väkipakolla ottaa itsellenne vaimon", sanoi neitsyt halveksivasti.
Mies päästi tytön ja kääntyi päin. "Siten ei ole vielä kukaan minua nimennyt", sanoi hän.
"Minä teen sen!"
Hän lähestyi neitsyttä, hitaasti, hiipien, muistuttaen metsän petoa, joka valmistuu hyökkäykseen. Neitsyt katseli häntä yhä yhtä pelottomasti ja uhkaavasti kuin ennenkin.
Ritari ja Esbjörn olivat tähän asti jääneet huomaamatta. Nyt ratsasti edellinen nopeasti esille.