"Ja kuinka se kuuluu?"
"A.B."
"A.B.!" toisti Sten Sture.
"A.B!" huokasi Juhana Maununpoika.
"Mitä se merkitsee?"
"Sitä en tiedä, enkä sitäkään kuka sen on minulle antanut, mutta sillä nimellä olen tunnettu laajalta ympärinsä, sanotaan", lisäsi Anna neitsyt nauraen.
"Siitä saimme jo Turussa todisteen", sanoi Sten herra ja heitti katseen taakseen syvästi punastuvaan Juhana Maununpoikaan.
"Se täytyy teidän toisella kertaa kertoa minulle", sanoi Anna. "Sallikaa minun nyt näyttää teille ne Saimaan kanavan kaivokset, jotka jalo isäni alotti."
Ja hän näytteli kaivantoa melkein kunnioituksella ja puhui sitten siitä suuresta hyödystä, mitä työllä oli tarkoitettu.
Keskustelun vielä jatkuessa oli ehditty lähelle linnaa. "Tulette väärältä päin, jalo herra", sanoi Anna Sten Sturelle puolustellen; "lankoni on lähtenyt länteen päin teitä vastaan."