"Se ei minua kummastuta."
"Nyt alkaa minua pelottaa, mitä povariakka on sanova… Ajatelkaas, jos hän sanoisi — samaa."
"Kääntykäämme takaisin!"
"Pelkäättekö?"
"Niin, että teidän otaksumisenne kenties toteutuu."
"Ettekö tahdo sitä?"
"Teidän tähtenne!"
"Voiko välttää kohtaloaan?" kysyi Anna katsoen tutkivasti ritariin.
"Sitä en tiedä."
Samassa pelästyi Annan ratsu jotakin putoavaa oksaa, nousi takajaloilleen ja oli heittämäisillään maahan ratsastajattarensa, joka oli aivan valmistumaton niin nopeaan liikkeeseen. Ritari tapasi onneksi kiinni suitsista ja tyynnytti muutamin sanoin säikähtyneen hevosen, ennenkuin antoi ohjakset takaisin nuoren tytön käsiin.