"Jos ne ovat saaneet rakkaan äitini hyväksymisen, on parempi, että tunnen ne edeltäpäin."
"Sinä saat valita vapaasti!"
Kun Anna sitten lähti äitinsä luota, tunsi hän itsensä ikäänkuin vihityksi kohtaloonsa; hän oli samana hetkenä lakannut olemasta iloinen, huoleton lapsi; salaperäisen synkän tulevaisuuden ajatteleminen oli hänen muutamissa päivissä kypsyttänyt naiseksi; mutta jottei paljastaisi itseään, teeskenteli hän iloisuutta, jota ei enää tuntenut.
Herra Juhana Maununpoika oli suurella hyväntahtoisuudella ottanut Turon suojelukseensa; hän lahjoitti hänelle aivan uuden puvun ja hankki hänelle pestin laivalla.
Vaikkakin Outin ensi tunne hänet nähdessään oli halu pukeutua vanhaan pukuunsa, niin luopui hän siitä pian, ja kun hän näki uuden merimiespuvun pukevan poikaa mainiosti, katsoi hän hyväksi veikistellä hänellekin.
Turo ei niin helposti muutellut tuuliaan, hän rakasti Outia nyt kuten ennenkin, mutta tytön käytös sai hänet uskomaan, että tämä oli hänelle nyt suopeampi.
Eräänä iltana, kun Esbjörn oli mennyt alas rannalle, oli Outi rientänyt jälestä saadakseen salavihkaa häntä puhutella, mutta pelästyksekseen kohtasikin hän Turon.
"Tuletko minun tähteni?" sanoi Turo.
"Niin, kyllä, mutta minun täytyy heti mennä…"
"Ei mitään niin kiirettä!" Ja hän kietoi kiihkeästi käsivartensa tytön ympärille.