Hän avasi vanhan käsikirjoituksen ja vaipui lukemiseen. Kotvan kuluttua laskeutui käsi hänen olalleen ja toinen pää kurottautui hänen ylitseen.
"On sääli häiritä teitä hartaassa tutkistelussanne, mutta nyt täytyy teidän kuitenkin palata nykyisyyteen ja kuulla, mitä minulla on sanottavaa. Ennen kaikkea on teidän luettava nämä kirjeet."
Tunnemme jo niiden sisällön.
Kun Johannes jätti ne takaisin, sanoi hän: "Kunnianarvoisa isä, älkää tehkö Kustaa Trollesta Ruotsin arkkipiispaa, hän saattaa onnettomuutta maahan."
"Mistä sen päätätte?"
"Hänen kirjeistään."
"Nehän koskevat ainoastaan minua persoonallisesti?"
"Te olette hänen tiellään."
"Nyt erehdytte tykkönään. Herra Kustaa Trolle on minulle tottelevainen, kuuliainen poika."
"Silloin ei hän kirjoittaisi noin!"