Hänen armonsa seisoi tuokion äänetönnä, sitten naulasi hän silmänsä Johannekseen. "Mitä nyt puhutte, on varmaankin yhteydessä halunne kanssa sovittaa minut valtionhoitajan kanssa!"
"Sanotte luottavanne minuun ja uskotte minusta kuitenkin moista kaksimielisyyttä?"
Äänessä oli sellaista nuhtelevaa vakavuutta, että ylipappi heti ojensi hänelle kätensä.
"Älkää panko pahaksenne", sanoi hän. "Ajatelkaa sanojani!"
"Pidät siis niistä kiinni?"
"Sen teen!"
"Sellaista kiittämättömyyttä!"
"Sitä olen nähnyt niin paljon maailmassa, että olen lopulta käynyt epäluuloiseksi."
"Mutta varoitukset?"
"Ovat aiotut herättämään teissä pelkoa; siten on teidät saatava eroamaan."