Silloin huomasi hän rinnallaan nuoren tytön, joka katseli häntä rukoilevin silmin.
Tyttö oli puettu noviisin pukuun ja näytti hyvin nuorelta, mutta Johannesta kummastutti hänen tavaton kauneutensa, joka teki vaikutuksensa huolimatta mitä suurimman hädän ilmeestä, joka kuvastui jokaisesta piirteestä.
"Pelastakaa minut!" rukoili hän langeten isä Johanneksen jalkoihin.
"Mitä haluat lapsi parka?" kysyi Johannes lempeästi kohottaen hänet pystyyn.
"Auttakaa minut pois täältä!"
"Oletko täällä vastoin tahtoasi?"
"Minut on tuotu väkisin!"
"Tämä on vastoin luostarisääntöjä!"
"Eufemia!" kajahti tuikea ääni käytävästä, ja muuan vanha nunna tuli näkyviin.
Nuori noviisi heittäytyi heti maahan alttarikehän ääreen ja oli rukoilevinaan.