Johanneksen mieleen johtui, että Kirsti rouva tiesi jotakin Kaarinasta, ja vastasi sentähden: "Olin luvannut viedä tärkeän viestin nuorelle Kaarina Eliaantyttärelle."
"Keneltä?" kuiskasi Kirsti rouva.
"Nuorelta mieheltä, jonka nimi on Pentti."
"Tuletteko Vadstenasta?"
"En, Stäketistä; olen oleskellut siellä useita kuukausia."
"Mutta nuori mies, josta puhutte?"
"Hän pyysi minua viemään tämän sormuksen…"
Kirsti rouva tempasi sen kiihkeästi käsiinsä. "Minulle!" huudahti hän.
"Nuorelle tytölle Skohon!" vastasi Johannes ja tahtoi ottaa sormuksen takaisin.
Mutta toinen ei sitä antanut. "Hänen täytyy rakastaa tyttöä hyvin suuresti!" sanoi hän katkerasti.