"Hänellä ei luultavasti ole ketään toista rakastettavaa", sanoi
Johannes lempeän nuhtelevasti.
Kirsti rouva pani kätensä silmilleen. "Oletteko tullut minua kiusaamaan?" kysyi hän.
"En, ainoastaan pyytämään apua."
"Hänellekö?"
"Niin, onnettomalle nuorelle miehelle."
"Onnettomalle?"
"Ette kai tiedä, että hänet on vihitty papiksi?"
"Tiedän, että hänestä piti tulla se."
"Vastoin tahtoaan!"
"Hänen äitinsä oli antanut lupauksen…"