"Palaamme tähän keskusteluun huomenna."
"Olen valmis siihen."
"Seuratkaa nyt minua!"
"Jos sallitte, jään tänne."
"Mutta täällä on kylmä."
"Sitä en pelkää; huone on minulle rakas, ja täällä tahdon rukoilla."
"Mitä tiedätte tästä huoneesta?"
"Sanon teille sen huomenna. Menkää nyt ja tehkää rauha omantuntonne kanssa."
Kirsti rouva meni, ja isä Johannes rukoili jokaisen levottoman sielun puolesta, joka on joutunut harhapoluille. Sitten istui hän katsellen kuunsäteitä, jotka ensin yksi toisensa jälkeen pilkistelivät suuresta, avoimesta ikkunaluukusta, kunnes lopulta täysi valo virtasi sisään ja täytti koko huoneen.
* * * * *