Hän kuunteli vavisten ja pamppailevin sydämin; hunnun veti hän tiiviimmin ympärilleen.
Seuraavana sekuntina oli maisteri sisällä, sitä seuraavana oli hän kietonut käsivartensa Erikan ympärille.
"Päästäkää minut!" sanoi tämä vavisten.
"Etkö ole tullut minun tähteni?"
"Antakaa minun mennä!"
"Vastaa, vastaa!"
"Oi, olkaa armelias!"
"Pois huntu, tahdon nähdä sinut!" Ja säälimättömin käsin tempaisi hän sen pois. "Erika!" sanoi hän pettyneenä odotuksissaan. "Älä kiellä, että rakastat minua!" Ja tytön rimpuilemisesta huolimatta tahtoi hän häntä suudella.
"Päästäkää neitsyt!" kuului vakava ääni.
Didrik Slagheck hämmästyi niin, että noudatti heti kohta kehotusta.