"Kun Juhana herra kertoi äitinsä sanat, tunkeutuivat ne miekan tavoin läpi sieluni. Tunsin, että ne olivat puhutut minulle. Pyysin häntä jatkamaan, ja niin kertoi hän, kuinka hänen äitinsä ei ollut ottanut uskoakseen ennustukseen, vaan oli kiirehtinyt naittamaan lapsiaan. 'Tyttäreni', sanoi hän, 'ovat tosin vielä lapsettomia, mutta sinulla Juhana, on poika ja minä toivon, että tulet saamaan useampiakin.' Vanha rouva kuoli, mutta hänen ennustuksensa kävi toteen; Juhana herra sai kaksi poikaa ja yhden tyttären."
"Paitsi vanhinta, Åkea!" lisäsi Kristina
"Julma kohtalo, joka jokaisella kertaa rikkoi hänen sydämensiteensä, asetti Juhana herran ja hänen emäntänsä silmien eteen sen uhkaavan ennustuksen, minkä he melkein kaksikymmenvuotisen onnellisen avioliittonsa aikana olivat unhottaneet. Kuten anoppinsakin, tahtoi myös Birgitta rouva, että hänen lapsensa menisivät aikaisin naimisiin. Märta ei ollut vielä kuusitoistavuotias, kun hän yhdistyi Åke Jörgeninpojan kanssa."
"Eikö Åke herra ole hyvä häntä kohtaan?"
"Kyllä, mutta hän on ajoittain aivan kuin järjiltään. Sanotaan, että hän näkee näkyjä."
"Tietääkö hänen isänsä siitä?"
"En usko sitä. Kun Åke herra oli Suomessa, lienee hän ollut sen aikaa tavattoman reipas, ja kuitenkin oli Åke herra pelästynyt hänen surkastuneen ulkonäkönsä johdosta."
"Hänhän on tuskin kahdenkymmenenvuotias!"
"Mutta tuskin koskaan iloinen, hän samoin kuin veljensäkin."
"Heidän onnettomasta rakkaushistoriastaan olen kuullut kerrottavan", vastasi Kristina.