"Heidän äitiinsä koski se syvästi, ja hän päätti neuvotella erään viisaan suomalaisen naisen kanssa, joka eli silloin."
"Valmyran?"
"Tunsitko hänet?"
"Olen nähnyt hänet lapsena ollessani."
"Hän oli sanonut, että he tulisivat vielä uudestaan rakastumaan ja samaan neitsyeen kuten ensi kerrallakin; kenen neitsyt asettaisi etusijaan, hän olisi kuoleman oma, ja toinen kulkisi rauhatonna ympäri maailmaa, mutta kuitenkin oli Bjelke-suvun pelastus ikuisesta kadotuksesta riippuvainen avioliitosta tämän neitsyen kanssa."
"Tämän sanoi sinulle Juhana herra?"
"Samoin senkin, että tämä synkkä ennustus koski hänen emäntäänsä niin kovin, että tämä kohta kuoli."
"Suuri täytyy hänen luottamuksensa sinuun olla, ja rehellisesti on hän menetellyt, kun ei ole mitään salannut."
"Ennustus ei minusta olekaan niin synkkä; näen tien, mutta en, minne se vie."
"Oletko valmis tietä vaeltamaan?"