"Pelkään sitä melkein, ja ken tietää, mitä silloin tapahtuu."
"Aavistatko onnettomuutta?"
"Vielä enemmän, minusta jo tuntuu tämä suku omaltani; minun täytyy valvoa ja suojella sitä. Sentähden pelkään, etten voi matkustaa, vaan minun täytyy jäädä tänne."
"Niin, tänne minun suojelukseni alaisena!… Minä kirjoitan
Gunillalle; ja kiitos luottamuksestasi."
Nuoret naiset syleilivät toisiaan ja lupasivat pysyä lujina, mitä kohtaisivatkin.
Niin jäi Anna Bjelke edelleen Kristina rouvan hovineitsyeksi ja uskotuimmaksi ystäväksi. —
Ja suloisena ja rakastettavana kuten aina liikuskelee hän suuressa seurasalissa, jossa nuoriso huvittelee leikkien. Sormuksen kiertäessä ympäri kulkee etsijä sisäpuolella sidotuin silmin ja on hänen siten valittava se neitsyt, jonka kanssa saa sen jälkeen käydä karkeloon.
Sekä Maunu että Åke olivat olleet piirin sisällä; nuori parvi pyöri iloisesti ympäri ja lauloi sydämensä halusta:
"Riennä, riennä vikkelään armastasi etsimään! Tullos, joudu tännepäin, armas, hän on täällä näin!"
Nyt pysähtyi piiri ja nuorukainen kulki sokkona onneaan etsimään. Neitsyt, jonka hän valitsi, oli hänen kultansa ja tarttui hänen käsivarteensa, kun sitten nuori parvi pari parilta retkeili ympäri salia laulaen: