"Olette jo viisaampi kuin monet kahdenkymmenen vuotiaana."
"Minä tarvitsenkin aikaa tehdäkseni päätökseni."
"Teidän vaalinne ei ole vielä tehty?"
"Kenties!" sanoi Anna ja ojensi hänelle kätensä.
Oli jotakin niin lapsellista tässä yksinkertaisessa teossa, että ritari tunsi itsensä aivan liikutetuksi: "Ettekö tahdo avata sydäntänne minulle?" kysyi hän.
"Sen olen jo tehnyt."
"Sanokaa minulle silloin…"
"En ennen määrättyä aikaa."
"En tiedä, mitä hän kantaa mielessään!" sanoi Juhana herra, vietyään vastauksen Maunulle; "mutta siksi vilpitön hän on, että olisi antanut heti kiellon, jos sellainen olisi hänen aikomuksensa. Vaikeampaa olisi ennustaa, kummanko teistä hän pitää parempana."
"Tahdon toivoa, ettei se ole Åke."