"En ole löytänyt mitään tänäänkään", täytyi Esbjörnin sanoa.
"Ethän vain ole väsynyt?"
"En, isä, ensin tahdon päästä varmuuteen."
"Rukoilen joka päivä, että saisit varman tiedon asiasta! Näen lapsi rukan joka päivä silmieni edessä. Ken ei mene luostariin omasta halustaan, hän on kiusauksessa langeta raskaimpaan kaikista synneistä, harhauskoon! Jumalaa täytyy etsiä vapaudessa, muuten ei häntä löydä koskaan."
Esbjörn jatkoi työtään, ja kun porkkanamaa oli jotensakin suuri ja hän yksinään sen kimpussa, oli hän ahertanut jo kokonaisen viikon, kun ensi kerran tuli muuan palveleva sisar noutamaan kasan porkkanoita.
"Enkö saa kantaa niitä puolestanne?" kysyi hän niin tyynellä äänellä kuin voi.
"Tehkää se, mutta ottakaa silloin muutamia nauriitakin mukaan."
Nunna meni sen jälkeen puutarhan toiselle reunalle, josta hänen oli noudettava jotakin muuta.
Esbjörn tiesi, että jos hän viipyisi vielä hetkisen, saisi hän nähdä noviisit, joilla juuri tähän aikaan oli tavallisesti vapaahetkensä.
Sentähden nouti hän hyvin hitaasti, mitä oli käsketty, ja lähti niiden kera kyökkiin.