"Meidän pitäisi nyt olla varmat asioistamme", sanoi Esbjörn, "ja sentään epäilen suuresti, saammeko hänet mukaamme."
"Minä en tiedä mitään esteitä, jos hän itse tahtoo."
Seuraavana aamuna menivät he yhdessä ruokasaliin, jossa abbedissa heti tuli heitä vastaan.
"Olette tahtonut pysyttäytyä meiltä salassa, kunnianarvoisa isä", sanoi hän. "Toivon ettette ole löytänyt mitään arkkipiispalle valitettavaa."
"Yhtä vähän löytänyt kuin etsinytkään! Ainoastaan tämä on asiani."
Hän antoi paperinsa.
Abbedissa luki sen tarkkaavaisesti. "Tahdotteko sanoa, miksette ole antanut sitä ennen minulle?"
"Sallikaa minun jättää vastaamatta."
"Se on oikeutenne!"
"Tahdotteko lähettää noutamaan nuorta tyttöä."
"Ensin tahdon kuitenkin sanoa, ettei hän voi tulla mukaan."