"Parvi luostaripalvelijoita on lähetetty eri tahoille ajamaan takaa ja ottamaan kiinni pakolaisia."
"Mutta jos he tulevat tänne?"
"He ovat jo kaukana poissa, ja jos tahdotte seurata neuvoani, niin vältämme kyllä heidät."
He lähtivät jälleen taipaleelle ja tulivat samana iltana erääseen talonpoikaistaloon, johon yöpyivät. Täällä erosi isä Johannes heistä.
"Minun täytyy mennä Mariefrediin", sanoi hän. "Viekää Sten herralle ja Kristina rouvalle terveisiä minulta ja sanokaa, että tahdon tehdä heidän puolestaan kaiken minkä voin."
Esbjörn ja molemmat naiset matkustivat meritse Tukholmaan. He menivät heti linnaan. Kristina joutui Kaarinan nähdessään ilosta pois suunniltaan, hän sulki hänet syliinsä, kiitti häntä tekemistään suurista uhrauksista ja kysyi kuinka voisi ne palkita.
"Minulla on tärkeätä asiaa teidän herrallenne", sanoi Kaarina. "Kun olen ilmoittanut sen, tahdon palata äitini kera Vadstenaan, jossa isäni meitä odottaa."
"Tahdotko jättää minut?"
"Jalo rouva, olen saanut maailmasta kyllikseni."
"Se on pidellyt sinua kovin kourin!"