"Luulen sentään pahimman olevan voitetun."
Kaarina ei ollut unhottanut kirjeitä, jotka hän oli löytänyt ja opetellut ulkoa, ja hän antoi Sten herralle täydellisen kertomuksen niin niiden sisällöstä kuin siitäkin mitä oli muuten kokenut, ennenkuin hänet vietiin luostariin.
"Nämä ovat merkillisiä asioita", sanoi hän. "Olen jo huhuna kuullut asioita, jotka vahvistavat tietojenne todenperäisyyden. Kuitenkaan en voi enkä tahdo ryhtyä mihinkään ennenkuin minulla on niin varmoja ja hyviä todistuksia, ettei niitä voida tehdä tyhjiksi."
Kristinan hartaasta pyynnöstä lupasi Kaarina palata hänen luokseen ensin vietettyään talven vanhempiensa luona; ja niin lähti hän äitinsä kera varman vartioston saattamana Vadstenaan.
* * * * *
Herra Erik Trolle saapui Tukholmaan; pehmeänä ja notkeana kuten aina puhui hän kunnioituksestaan niin nuorta valtionhoitajaa kohtaan, joka kuitenkin osoitti niin suurta vakavuutta, ymmärtäväisyyttä ja huolellisuutta.
Sten herra saattoi vastata ainoastaan kiittämällä hyvästä arvostelusta ja toivomalla voivansa vastata niitä vaatimuksia, joita oli oikeus tehdä sille, joka oli asetettu niin tärkeään virkaan.
Sen jälkeen otti Erik herra esiin pergamenttikäärön, joka sisälsi suostumuksen, että herra Kustaa Trolle tulisi nykyisen arkkipiispan erottua hänen seuraajakseen. Asiakirjan oli Jaakko Ulfinpoika allekirjoittanut ja nyt oli valtionhoitajankin kirjoitettava siihen nimensä ja liitettävä sinettinsä.
"Olen suostunut siihen, että Kustaa herra tulisi arkkiteiniksi, mutta ei arkkipiispaksi", sanoi Sten.
"Hänen armonsa, Jaakko herra, luuli kuitenkin tietävänsä…"