"Olemme puhuneet siitä, mutta emme pitäneet ratkaisua välttämätönnä, kun minun korkein toivomukseni on, että hänen armonsa pysyisi vielä monia vuosia virassaan."
"Mutta nyt on hän lujasti päättänyt erota, ja minua surettaisi suuresti, jos vastenmielisyydestä minun valtiollisia mielipiteitäni kohtaan antaisitte poikani kärsiä niiden tähden."
"Voittehan käsittää, Erik herra, etten mielelläni tahdo saada vihollista arkkipiispan istuimelle."
"Mutta sanon teille, ettei hän ainoastaan ole teidän persoonallinen ystävänne, vaan lisäksi niin ruotsalainen mieleltään kuin konsanaan saattaa toivoa. Juuri saadakseni aikaan sovintoa puolueiden kesken tahtoisin teitä pyytää osoittamaan ystävällisyyttä häntä kohtaan."
"Mitä nyt sanotte, se ratkaisee kokonaan asian!" huudahti Sten vilkkaasti. "Jos Kustaa herra on sellainen mies, silloin on hän minusta sydämellisesti tervetullut; silloin tulemme yhdessä toimimaan isänmaan hyödyksi ja siunaukseksi!" Näin sanoen kirjoitti valtionhoitaja nimensä tärkeään paperiin.
Erik herra vakuutti kiitollisuuttaan ja auliuttaan sitä osoittamaan. Sitten puhui hän vielä suurista kustannuksista, joita virkaanvihkiminen aiheuttaisi; vanhan tavan mukaan tapahtuisi se Roomassa, mutta hänen pyhyytensä piti arkkipiispan istuimen niin hyvässä hinnassa, että hän tuskin tiesi, miten hänen poikansa pystyisi sen hankkimaan.
"Tahdon mielelläni avustaa siinä suhteessa mikäli voin", vastasi Sten Sture. "Ja sitten tervehtikää Kustaa herraa ja sanokaa hänelle, että teidän kuvauksenne hänen mielialastaan on minussa herättänyt hartaan halun nähdä häntä."
Erik herra puhkesi suuriin kiitoksiin ja poistui sitten kallisarvoinen paperi mukanaan. "Minua ilahuttaisi, jos he sopisivat hyvin keskenään!" jupisi hän itsekseen. "En tunne mitään kaunaa nuorta herraa kohtaan enkä suinkaan tahtoisi olla hänen sijassaan…"
Mutta Sten Sture hymyili valoisalle ja toivehikkaalle tulevaisuudelle. "Jos Kustaa Trolle tahtoo pitää lujasti yhtä kanssani, silloin en pelkää Kristian kuningasta enkä ruotsalaista rauhanpuoluetta."
* * * * *