Sten herra tahtoi vielä viime hetkessä estää hänen aikomustaan. "Gunilla rouva on tosin myöntänyt teille vapauden valita", sanoi hän. "Mutta ei kai ole koskaan pälkähtänyt hänen päähänsäkään, että antaisitte isälle etusijan poikien rinnalla, ja tuskinpa se saanee sukulaistenne hyväksymistä."
"Miksi ei, kun kerran sydämeni on kiintynyt häneen?"
Anna oli pyytänyt puhutella Kalmarin päällikköä tuntia ennen muiden vieraiden saapumista, ja tämä oli saapunut täsmälleen.
Annan nähdessään levitti tämä käsivartensa ja sanoi:
"Tyttöseni!"
"En vielä!" vastasi Anna.
"Mitä?"
"Olitte antanut minulle luvan valita!"
"Olen saanut vihjeitä, mistä mahdollisesti löydän Åken. Tahdotteko viivyttää päätöstänne, kunnes palaan?"
"En", vastasi Anna, "sitä ei tarvita."