"Annatte siis kätenne Maunulle! Hän rakastaakin teitä yli kaiken maailmassa."
"Pidän kiinni siitä, että minulla täytyy olla vara valita kahden välillä!" sanoi Anna, heleän punan peittäessä hänen äsken niin kalpeat poskensa ja kyynelten täyttäessä hänen silmänsä. Hän oli ilmeisesti tuskissaan.
"Mikä teitä huolestuttaa, rakkahin neitsyt?" kysyi ritari hellällä osanotolla. "Tiedättehän, ettei toinen pojistani näytä pitäneen mahdollisena voittaa teitä."
"Silloin täytyy teidän astua hänen sijalleen!"
"Minun?"
"Jollette tekin pidä sitä mahdottomana; mutta silloin olen vapaa lupauksestani!"
"Jollen tuntisi teitä, Anna, pelkäisin tässä piilevän vilpistelyä."
"Sanokaa vain, että tahdotte kilpailla kädestäni."
"Saadakseni rukkaset?"
"Entä sitten; ketään ei ole saapuvilla!"