"Teidän on otettava sananne takaisin hänen palattuaan."
"Silloin olen jo kaukana täältä!"
"Te erositte vihoissanne toisistanne?"
"Emmekä tapaa toisiamme enää koskaan!"
"Kuulkaa sitten minunkin sanani!" vastasi Anna leimuavin silmin.
"Teidän emännäksenne en tule koskaan!"
Kuinka Maunu synkistyikään nämä sanat kuullessaan! "Inhoatte siis minua?"
"Rakkauden ja inhon välillä on leveä tie; tarjoan teille ystävyyteni ja lupaan tehdä isänne niin onnelliseksi kuin voin, mutta vaadin, että te puolestanne heitätte pois kaikki pahat ajatukset ja käyttäydytte meitä kohtaan kuten poika isäänsä ja äitiään kohtaan."
"Minä en voi!" huudahti ritari heittäytyen hänen jalkoihinsa. "Oi,
Anna, Anna, mitä olette tehnyt?"
"Täyttänyt velvollisuuteni; se voi väliin olla katkeraa, mutta meidän täytyy alistua siihen!"
"Sanokaa minulle ainakin syy vastenmielisyyteenne minua kohtaan…
Ah! Te rakastatte Åkea? Kieltäkää, jos voitte?"