"Minä en usko moista."
Sisar Anna pani kellon pöydälle ja sanoi, että rouva sai soittaa, kun tahtoi syödä aamiaista. Sen jälkeen aikoi hän mennä.
"Milloin voin tavata abbedissaa?"
"Minä kysyn häneltä."
"Kohta sen jälkeen tahdon lähteä matkalle."
"Kello on nyt yhdeksän."
"Lähden yhdentoista aikaan."
"Ilmoitamme kyllä palvelijoillenne."
Sisar Anna meni, mutta Pernilla rouva ei voinut vapautua unestaan. Kamalat silmät tuijottivat yhä häntä kohden, eikä hän olisi mistään hinnasta maailmassa enää jäänyt toiseksi yöksi luostariin.
Ainoa nunna, joka näyttäytyi, oli sisar Anna; hän piti huolta hänen palvelemisestaan ja vastaili kysymyksiin ainoastaan yksikantaan.