"Åke, mitä teet?"
Tämä käänsi puoleksi hämmentyneen katseensa häneen. "Isä", sanoi hän lempeästi, "älä minua häiritse." Sen jälkeen jatkoi hän, jos mahdollista entistään innokkaammin.
"Poikani, mitä sinulla on hommana?"
Tämä viittasi paperikasaan. "Lue!" sanoi hän.
Ritari teki, kuten hän pyysi. Ne olivat kummallisen hurjia ajatuksia, väliin oli valitusta onnettoman kohtalon tähden ja puhetta jostakin salaisesta, ihmeellisestä, joka kerran ilmaistaisiin. Mutta kaikkialla loisti mielipuolisuus lävitse.
"Haluan jäädä poikani kanssa kahden!" sanoi ritari ankarasti ja käskevästi.
Konfessori seisoi ja tepasteli, mutta oli pakotettu lähtemään.
Sillävälin teki Åke herra työtään edes nostamatta päätään.
"Kenen tähden teet tätä, poikani?"
"Siitä on koituva sukuni kunnian pelastus!"