Juhana herra lähti sinne suoraan luostarista ja hän tapasi koko perheen koolla.
Peittelemättä ilmoitti hän asiansa.
Mies sadatteli munkkien juonia.
Elsa muori sanoi: "On kuin pistäisi kätensä ampiaispesään, jos tekee jotakin heitä vastaan."
Mutta Kaarina tuumi, että jos isä Laurentius oli poissa, ei se saattanut olla niin vaarallista.
Nokkela tyttö kyseli kaikki seikat ja tuumi tarkoin, mihin oli ryhdyttävä. Ja seuraavana päivänä, kun ritari meni luostariin, vei hän mukanaan sepältä saamansa suuren pullon, täynnä korkkiaan myöten, ja samoin suuren rohdintukon, jonka oli saanut Elsa muorilta. Sepänoppilaaksi puettuna ja noettuna kasvoiltaan seurasi Kaarina mukana kantaen koria, jossa oli ruokaa ja viiniä. Melkoisen lahjan annettuaan onnistui ritari portinvartijan suostumuksella viemään mukanaan niin kiellettyjä esineitä. Oli varhainen aamu, mutta Åke oli jo täydessä työssä, hän näytti miltei kalpeammalta kuin edellisenä päivänä.
"Sinä et ole nukkunut yöllä", sanoi isä.
"Minulla ei ole ollut aikaa", kuului hieman kärsimätön vastaus.
Kaarina teki kysyvän liikkeen ja ritari nyökäytti hyväksyvästi päätään.
Nopeasti sieppasi tyttö lampun, jonka sytytti, ja sen jälkeen kaasi hän pullon sisällön kiviastiaan.