"Rakkahin sisar, tuomitse lempeästi niitä raukkoja, jotka kärsivät katkeria tuskia."
"Oletko sinäkin kärsinyt, Märeta?"
"Olen, kovaksi onneksi!" Hän painoi päänsä Annan olkapäätä vasten ja itki hiljaa.
"Kärsitkö vieläkin?"
"En, kaikki pyhimykset olkoot kiitetyt; kipu on temmattu pois juurineen, sentähden vuotaa sydän verta."
"Älä anna sen vuotaa kuiviin!"
"Jälellä olevat päiväni olen omistava kiitokseen ja ylistykseen!"
"Onko ihmetyö tapahtunut…?"
"Yksinkertaisimmatkin asiat voivat Jumalan äidin vaikutuksesta muuttua ihmetöiksi; olen kokenut sen."
Nyt kutsuivat kirkonkellot iltamessuun.